Blogi

ME vaadimme KORVAUKSIA                                                                            9.1.2018

Kirjoitan aiheesta, johon lienee törmännyt likipitäen 100 % kissojen, ja miksei muidenkin eläinten parissa työskentelevistä. Oma kirjoitukseni käsittelee vain eläinsuojelutyön helmiä, eli siitä, miten ei-itse-tehdyistä (lue en ole kasvattaja), roskalavoilta kuvainnollisesti ja joskus kirjaimellisestikin pelastetuista eläimistä odotetaan liikaa vain pelastamisen nimissä. Joissa ihminen jo ottaessaan tietää, että eläimen lähtökohdat eivät ole hyvät.

Nimittäin siitä, kun kaikki ei menenkään niin kuin Strömsössä, vaan uuteen kotiin mennyt eläin sairastuu. Suomessahan on totuttu siihen, että vika on tietenkin aina jonkun toisen, jota pitää silmät kiiluen syyttää ja vaaditaan korvausta vähintään mielipahasta. Ja tässä tapauksessa se on tietenkin sen, joka eläimen luovutti rahanhimo silmissään, olkoonkin että siitä saatu maksu ei edes kattanut kaikkia eläimen hoitokuluja, niin rahanahneutta se tietenkin on, kun myydään eläin, joka sairastuu heti kun perävalot häipyy näkyviltä. Ei auta vaikka se eläin olisi yhdessä katsottu luovutushetkellä terveeksi, ja kerrottu riski sairastumisesta.

Mielenkiintoisinta on, että kiistoihin eläimistä liittyy lähes aina raha. Varsinkin eläinten auttajilla sitä tulisi olla miljoonia, jotta he pystyisivät antamaan täyden takuun ja vakuudet tutkimuksineen sille, että tämä muiden hylkäämä roska on kuitenkin lopulta ihana, vähäkulutuksinen ja -päästöinen palvova lemmikki seuraavan 20 vuotta. Eikä aiheuta ottajalleen kuin hyvin minimaalisen kustannuksen kuluista, joista osa jää vielä tälle auttajalle maksettavaksi.

Itse teen pääsääntöisesti työtä kissojen parissa. Kissa, tuo monien tautien kotipesä, joka 9 elämän voimin kuitenkin usein sinnittelee sinne 20 vuoden ikään asti. Tarttuvia sairauksia kissoilla aiheuttavat mm. erilaiset virukset, bakteerit, sienet ja loiset. Aiheuttajien lisäksi näiden tautien leviämiseen vaikuttavat kissan ympäristö sekä kissan oma yleiskunto ja varsinkin muutostilanteet laskevat vastustuskykyä, jolloin taudinaiheuttajilla on oiva tilaisuus iskeä. Herpes, kaliki, klamydia, immuunikato, rutto, leukemia ja tarttuva vatsakalvontulehdus. Siinäpä sitä villiä sinkkuelämää viettävän vapaamielisen katin unelmatautikombo. Jonka se vielä useimmiten siirtää viattomiin jälkeläisiinsä.

Tämä jälkeläinen sitten löytyy yleensä syksyn tulle luonnosta ja päätyy auttajien hoiviin. Kissojen auttajat taistelevat ikuisen tilanpuutteen ja rahanpuutteen kanssa auttaakseen näitä hylättyjä. Monesti hoitoaikana hoidetaan flunssaa, ripulia, korvapunkkeja, häädetään matoja ja kirppuja, yritetään pitää virusten aiheuttamat oireet aisoissa. Yritetään hoitaa kissa sellaiseen kuntoon, että sille voidaan etsiä uusi koti. Koska näistä lukuisista viruksista huolimatta suurin osa kissoista voi elää ihan hyvän elämän. Yleensä kissat halutaan luovuttaa vielä valmiiksi hoidettuna, niin omistaja saisi aloittaa huoletta yhteiselon uuden lemmikin kanssa. Mutta mitäpä jos niin ei käykään?

Vaaditaan: Kissat pitää testata! – kun puhutaan löytökissoista ja vapaanaulkoilevista kissoista, voidaan puhua että lähes jokainen niistä kantaa jotain virusta tai loisia, kuten suolinkainen, heisimato, giardia, kryptosporidoosi jne. Samoin kuten suuri osa ihmisistä herpesvirusta. Suurella osalla ne virukset eivät koskaan aktivoidu, sitten taas on ne onnettomat reppanat, jotka ikänsä niistä kärsivät ja jopa menehtyvät. Väliin mahtuu se iso osa satunnaisesti oireilevia, kuitenkin pääosin terveitä ja hyvinvoivia eläimiä. Mitä jos kaikki nämä hoitoaikana pääosin terveet ja hyvinvoivat eläimet testataan? Saadaan liuta (todennäköisesti) pöpöjä listattuna kodinetsintäilmoitukseen. Joka tarkoittaa sitä, että suuri osa näistä eläimistä jäisi testaajille ikiajoiksi. Kaikkine kustannuksineen. Lopputulema olisi todennäköisesti monta turhaa lopetusta.

Vaaditaan: Jonkun pitää maksaa! – otat lemmikin itsellesi, kuuntelet ohjeet ja nyökyttelet, kyllä kyllä, ymmärrän, tämä on löytöeläin joka voi sairastua. Saat myös muita ohjeita, joita päätät olla noudattamatta. Ja sitten kun sattuukin jotain, syyttävä sormi kääntyy tahoon, jonka kanssa alun perin olit täydessä yhteisymmärryksessä. Halutaan että korvataan, vaikka aluksi ymmärrettiin ja tiedettiin kaikki riskit.

Haluan tällä tekstillä herätellä jokaista, joka suunnittelee löytöeläimen, lähinnä kissan ottamista. Kuuntele, kysy, ota selvää. NOUDATA OHJEITA. Älä oleta että saat terveen eläimen. Saat luovutushetkellä oireilemattoman eläimen, joka voi olla sairas siinä hetkessä, kun avaatte kotioven ensimmäistä kertaa. Se ei ole kenenkään vika (varsinkaan sen, joka kissaa on aiemmin auttanut, vaan niiden välinpitämättömien, joiden myötä tämä ongelma on jatkuva). Monesti myös kissataloissa ja -hoitoloissa osa eläimistä peittelee oireitaan, koska se on merkki heikkoudesta ja sitä ei paljasteta kuin viime hetkillä tai silloin, kun eläin menee uuteen kotiin. Pätee kaikkiin eläimiin ja myös ihmisiin, omaa heikkoutta ja sairauksia ei haluta paljastaa, jos ei ole pakko.

Ymmärrä tarjotessasi kotia tällaiselle eläimelle, että se todennäköisesti sairastuu, mutta voi silti hoidon jälkeen elää ihan hyvää elämää. Kissan hoitoaika löytöeläintalossa ja ylipäätään väliaikaishoidossa on aina iso stressi. Sen hoitoajan aikana tehdään vielä monia toimenpiteitä, jotka rasittavat kissan elimistöä. Ja siinä kohtaa se kodinvaihdon aiheuttama muutosstressi on se viimeinen niitti. Ja tulee romahdus. Pahimmillaan jopa hengen vievä. Mutta 99 % yleensä ei. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää noudattaa sitä ohjetta, että uusi eläin on ensin eristyksissä, jos on entuudestaan lemmikkejä. Se on edes pieni määrä stressiä vähemmän tulokkaalle ja turva aiemmin kotona olleelle lemmikille.

Kukaan eläinsuojelutyössä toimiva ei halua luovuttaa eläintä, joka on sairas, mutta silti niin tapahtuu. Ja jos et voi tätä ymmärtää, älä ota löytöeläintä. Ota pehmoeläin tai rotueläin kasvattajalta. Tosin pehmolta voi irrota silmä tai rotueläimellä olla ihat samat sairaudet. Eläinsuojelu on yhteinen asia, riskit ja sairauksien kustannukset eivät voi jäädä pelkästään auttajien kontolle, vaan eläimen ottajana ja omistajana olet se, joka ottaa sen vastuun tarjotessaan kodin.

——————————————————————

Olipa kerran ihminen                                                                 19.12.2017

…joka pohti, että haluaisi lemmikin. Tili oli tyhjillään, ja säästöpossukin kumisi onttouttaan. Kiitos nykyajan ja internetin, sai tämä ihminen neronleimauksen. Hänpä etsisi netistä ilmaiseksi annettavan eläimen. Siinäpä tämä rahanpuutteen ongelma haihtuisi ikään kuin itsestään. Niin ja lapsetkin kyllä tykkäisi eläimestä.

Kuinka ollakaan, tämän ajatuksen myötä löytyi ihan valinnanvaraakin. Kymmeniä kissoja, koiria ja kaneja, ajatelkaas, annetaan ihan ilmaiseksi hyvään kotiin! Ihminen ajattelikin, että kyllä minä nyt varmasti olen hyvä koti, aion ruokkia kyllä tämän eläimen, ainahan kakaroilta jää ruokaa lautaselle ja saa asua meillä, pelastankin ihan kun rakastan eläimiä yli kaiken. Lapsuudessa mummolla oli navettakissoja ja pihakoirakin, mitäpä niistä tietää tarvitsee. Ruokaa ja vettä osaan antaa.

Jep. Tarina jatkuu niin, että olipa kerran, jos toisenkin, ja ties kuinka monennenkin…, ihminen, joka ottaa eläimen, vaikkei rahaa ole edes omasta itsestään (saati usein edes lapsistakaan) huolehtimiseen. Hyvin harva tuntuu nykyaikana ymmärtävän, että eläimen hankintaan kuuluu hyvin paljon muutakin kuin hankintahinta. Se on oikeastaan vaan se minimaalisin kustannus eläimestä, vaikka se eläin maksaisi 2000 euroa.

Jos olet vähävarainen, voit olla hyvä eläimen omistaja. Voit olla myös huono eläimen omistaja. Jos olet rikas, voit olla hyvä tai huono eläimen omistaja. Usein myös kysytään, eikö köyhällä saa olla lemmikkiä. Saa tai ei saa. Sama koskee rikkaitakin. Jos olet hyvä omistaja, sinulla tulee olla kykyä, tietoa ja taitoa huolehtia eläimen terveydestä, hyvinvoinnista ja tarvittaessa myös sairauksista.

Ajateltavaa: jos tilisi on tyhjä eikä säästöjä ole, miten ruokit eläimen, miten hoidat perusterveydenhuollon, entä sairaudet? Ilmaisen eläimen hoito ei ole ilmaista, päinvastoin se voi tulla moninverroin kalliimmaksi. Kissa tulee leikkauttaa n. 6 kk iässä (maksaa 100-150 euroa) että myös rokottaakin. Ja jos se sairastuu, eläinsuojelulaki vaatii, että eläimen omistajan tulee hankkia eläimelle hoitoa. Tämä kaikki kuuluu omistajalle, ei esimerkiksi eläinsuojeluyhdistyksille, joilta nykyään ollaan jatkuvasti pyytämässä rahaa, kun ollaan otettu eläin, muttei mietitty sitä, kenen kuuluu maksaa sen hoito.

Joskus elämässä tulee muutoksia ja toimeentulo romahtaa, mutta hälyyttävää on se, että useimmiten nämä rahanpyynnöt koskevat ihmisiä, joilla eläin ollut vasta pienen hetken.

Niin, voihan kaiken jättää tekemättäkin ja valitettavan moni näin tekeekin :(. Eläinten kivuliaat sairaudet jätetään hoitamatta rahanpuutteen takia. Pahimmillaan se eläin lykätään sairaana ovesta ulos ja toivotaan että luonto hoitaa sairauden (tai sen sairaan eläimen…) kadoksiin. Valitettavasti tätä tapahtuu, viimeisin tietämäni tapaus eilen.

Toivon, että tämän kirjoituksen myötä edes yksikin eläin jäisi ottamatta perheeseen, jossa sen hoitoon ei ole varaa. Isointa eläinrakkautta ei ole kerätä itselleen eläimiä, vaan jättää ne hankkimatta, jos niiden hoitoon ei ole riittävästi resursseja.

_____________________________________________

29.11.2017

Tänne kirjoittelen kokemuksiani käytännön eläintyöstä, iloisia ja välillä murheellisiakin tarinoita.